Paikka: Pirora.
Pirora on iso. Satoja työntekijöitä. Nuoria ja kauniita. Nuoria ja komeita. En ole voinut olla ajattelematta, että rekrytoinnissa on katsottu myös hakijoiden ulkonäköä. Tai sitten vain pääosin kauniit ja komeat hakevat tähän työpaikkaan. Ehe ehe.
Pysytään paikassa. Pirorassa. Palataan henkilöhahmoihin myöhemmin.
Pirora on pitänyt minut valtavan kiireisenä. Ajattelen tänne kirjoittamista toisinaan, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt.
Niin niin, sinä hymähdät lukiessasi nyt. Ei kenelläkään nyt noin kiire voi olla. Oi kyllä voi. Minulla. Nukkua. Sillä tarvitsen unta. Sillä Pirora ei päästä minua helpolla. Elämässäni on nyt kutakuinkin Pirora ja uni. Se on ihan okei. Mutta että ehdinkö tehdä muuta. En oikeastaan.
Ei, en kärsi narkolepsiasta. Kärsin ympärivuorokautisesta työstä. Tai siis en kärsi, jos vain saan nukuttua vapaa-ajallani tarpeeksi. Tarpeeksi tarkoittaa usein sitä, että käyn kotona vain ja ainoastaan syömässä ja nukkumassa. Jotta heräisin taas mennäkseni kahvin maku vielä suussani takaisin töihin.
Pirora - uusi kotini.
